Kotona taas, pikkukaupungin sykkeessä! Kyllä se on aina yhtä nostalginen tunne kun poistuu junasta ja lähtee yksin kävelemään eri suuntaan kun muut, rämpii kotikatujen mutalammikoissa ja viimein näkee kuinka rakas vaaleanpunainen tönö kohoaa jälleen kerran uljaana silmieni edessä. Pikkuveli oli pihalla leikkimässä kaverinsa kanssa ja veljen ekat sanat: ''Tulit kotiin vaan että saisit suklaata!''.. Kiva nähdä suakin! :D
Äsken olin pitkästä aikaa P:n kanssa kunnon ''lenkillä'' eli siis raahustamassa tutuilla kulmilla ja jauhamassa pashaa kaikesta ja vähän muustakin. Nää reissut on aina niin ihania, varsinkin nyt kun ei todellakaan nähdä niin usein kun silloin vanhoina hyvinä aikoina jolloin aina mentiin kouluun yhdessä... Voi niitäkin aikoja! Oli niin mahtavaa vaihtaa kuulumiset ja jutella muuten vaan ja nauraa ja ah. Harvoja on ne ihmiset joitten kanssa voi kaikesta puhua, ihan kaikesta siis. Onhan mulla huono tapa avautua hallitsemattomasti vähän jokaiselle joka vähänkin viitsii kuunnella, mutta ihan eri tyylisesti. Harvoille uskallan kertoa asioita joita en halua kuulla joltain puolitutulta viikkoa myöhemmin. P on vielä itsekin sellainen että kertoo asioitaan avoimesti eikä oikeestaan mikään aihe oo kiusallinen. Kiitos illasta ja törmäillään pian taas, la viimeistään ;)
Jepjep juu nyt vois mennä vaikka nukkumaan. Tai vaihtoehtoisesti katson koko yön TELKKARIA, kun siihen on vihdoinkin mahdollisuus! Niin ja tietty SYÖN. Ah kotona olemisen sietämätön keveys!
Öitä ::::::::)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti