Mielikuvituksekas otsikko, eikö ;) Aattelinpa iltani ratoksi vähän päivitellä blogia vaikkei mitään päivitettävää ookaan. Päiviteltävää kylläkin riittäis, mutta oon sen verran hyvällä tuulella tällä hetkellä että en viitsi suututtaa itseeni valittamalla jostain ja kaikesta.
Oon siis täällä kotikotona edelleenkin ylläripylläri, just tulin lenkiltä Sepen kans ja voi että oli suorastaan ihanaa kävellä pitkästä aikaa tuttua lenkkireittiä lähes täydessä hiljaisuudessa! On vielä niin lämminki ja asfaltti oli suureks osaks kuivunut jo.. Oli niin nostalgista että mietin jo miten oon voinu ikinä lähteä tästä kaupungista. Yllätin itteni miettimästä jopa paluumuuttoa, vaikka kivenkovaa olen vannonut että niin ei tule kuuna kullan valkeana käymään. Koti tää paikka silti tulee aina mulle olemaan, tuli mitä tuli. :)
P ja S olis halunnut mut mukaansa ''yksille'', eka meinasin jo suostua mutta sitten tajusin etten ikinä ehdi ihmisten aikoihin minnekään joten jätin sitten väliin. Ollaan kuitenki aateltu, että lauantaina alotellaan iltaa yhdessä ja sitten jatketaan keskustaan, jossa tapaan sitten A:ta ja M:ää pitkästä aikaa <3 Vitsit en malta odottaa lauantaita! En uskalla asettaa mitään ennakko-odotuksia tai ainakaan sanoa niitä ääneen tai edes täällä, koska mun karmani tuntien kaikki menee pieleen jos odottaa liikaa. Tältä varmaan tuntuu monesta muustakin joskus mutta mun kohdalla tää on totisinta totta, jopa asiat jotka on olleet satavarmoja onnistumaan niin ei kun ei. Jos yhtään uskallan liikaa iloita ja odottaa jotakin niin ei toivoakaan että mikään menee niinkun ois toivonut. TOIVOTTAVASTI parempi onni tällä kertaa, oon vähän jo hehkuttanu nii että ei tiä mitä tulee........!
Hehe, sain äsken jännän puhelun kaveripojalta joka on jossain bileissä. Piti mennä oikee ulos puhuun etten olisi herättänyt kaikkia heleällä naurullani.. Naapurit varmaan sai kärsiä senkin edestä. Mut piristi ainakin :D
Ihanaa olla kotona! Mo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti