Kotona taas, pikkukaupungin sykkeessä! Kyllä se on aina yhtä nostalginen tunne kun poistuu junasta ja lähtee yksin kävelemään eri suuntaan kun muut, rämpii kotikatujen mutalammikoissa ja viimein näkee kuinka rakas vaaleanpunainen tönö kohoaa jälleen kerran uljaana silmieni edessä. Pikkuveli oli pihalla leikkimässä kaverinsa kanssa ja veljen ekat sanat: ''Tulit kotiin vaan että saisit suklaata!''.. Kiva nähdä suakin! :D
Äsken olin pitkästä aikaa P:n kanssa kunnon ''lenkillä'' eli siis raahustamassa tutuilla kulmilla ja jauhamassa pashaa kaikesta ja vähän muustakin. Nää reissut on aina niin ihania, varsinkin nyt kun ei todellakaan nähdä niin usein kun silloin vanhoina hyvinä aikoina jolloin aina mentiin kouluun yhdessä... Voi niitäkin aikoja! Oli niin mahtavaa vaihtaa kuulumiset ja jutella muuten vaan ja nauraa ja ah. Harvoja on ne ihmiset joitten kanssa voi kaikesta puhua, ihan kaikesta siis. Onhan mulla huono tapa avautua hallitsemattomasti vähän jokaiselle joka vähänkin viitsii kuunnella, mutta ihan eri tyylisesti. Harvoille uskallan kertoa asioita joita en halua kuulla joltain puolitutulta viikkoa myöhemmin. P on vielä itsekin sellainen että kertoo asioitaan avoimesti eikä oikeestaan mikään aihe oo kiusallinen. Kiitos illasta ja törmäillään pian taas, la viimeistään ;)
Jepjep juu nyt vois mennä vaikka nukkumaan. Tai vaihtoehtoisesti katson koko yön TELKKARIA, kun siihen on vihdoinkin mahdollisuus! Niin ja tietty SYÖN. Ah kotona olemisen sietämätön keveys!
Öitä ::::::::)
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Hehe
Juuri kun pääsin tosta kevätsiivouksesta angstaamaan, niin eikös tule puhelu tädeiltä että he olisivat tulossa tuomaan vuokrasoppareita yms. TÄNÄÄN huomisen sijasta! Tästä n. puolen tunnin varoitusajasta sainkin mitä oivimman kimmokkeen iskee imurin töpseli seinään ja eikun menoks sitten vaan. On se kumma miten pienessä kiireessä pystyy lähes ihmeisiin :D Ei tämä nyt läheskään täydellisessä kuosissa ole, kaikkee hienosäätöö pitää vielä tehdä mutta senverran voin sanoa että eihän tätä kämppää nytkään tunnista enää edes omakseen! Joku muu täällä varmasti asuu kun minä.
Tätien visiitin siirtymisessä oli sekin hyvä puoli, että näillä näkymin pääsisin lähtemään kotikotiin pääsiäistä viettämään jo huomenna. Jos siis hyvä tuuri käy. Pidetään peukkuja että Saara pääsee kotiutumaan mahd. pian ja näkeen niin montaa kaveria kun mahdollista! :)
Tätien visiitin siirtymisessä oli sekin hyvä puoli, että näillä näkymin pääsisin lähtemään kotikotiin pääsiäistä viettämään jo huomenna. Jos siis hyvä tuuri käy. Pidetään peukkuja että Saara pääsee kotiutumaan mahd. pian ja näkeen niin montaa kaveria kun mahdollista! :)
Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen
..no ainakin kävellyt! Ja jos en nyt ihan jäälle uskaltautunut niin sillan yli, mut kuitenkin. Toissapäivänä(oonpa ollut laiska bloggaaja!) kävin siis E:n kanssa pikku kävelyretkellä Seurasaaressa. Olin katsonut mittarista että onpas mukavasti muutama plusastekin, kyllä ihan hyvin tarkenee uudella kevättakilla ja farkuilla. En ilmeisesti ollut mittaria katsoessani ymmärtänyt tarkastaa säätilannetta, ulkona nimittäin oli ihan mukava pikku tihkusade eikä auringosta tietookaan! Seurasaareen kun päästiin oli takki ja sukat läpimärät ja olosuhteiden pakosta kotimatka sujui mukavasti ihanan lämpimässä ja KUIVASSA bussissa :) Laiskuudesta ei siis missään nimessä ollut kysymys! :D Paska reissu mutta tulipa tehtyä! E:n kanssa mietittiinkin että onpa nyt Seurasaari vierailtu niin ei tartte enää mennä! No eivaan, hauska reisu se oikeesti oli ja Seurasaari saa odottaa meitä uusintavierailulle, kunhan kesä suvaitsee saapua ja sen myötä (toivottavasti) kuivemmat kelitkin.
Eilen olikin sitten koulua yhdestä alkaen, ja sen jälkeen oli tarkotus käydä M:n kanssa ostamassa H:lle synttärilahja. Kyllä me se lahjakin saatiin ostettua, kaiken muun ohella.... En vaan tajua MIKSEN voi vieläkään käydä keskustassa tekemättä heräteostoksia!!??! Onneksi muhun on juurtunut joku vain_alennustuotteita -asenne, se on kyllä pelastanut paljolta... Tosin siinäkin on se vika että tulee ostettua paljon turhaa koska ''se nyt oli puoleen hintaan!'' Onneks joskus voi olla ihan tyytyväinenkin. Tällä kertaa ostin JCstä söpön vihreän perhossormuksen, Ginasta hupparin ja sit Anttilasta löysin sattumalta Green Dayn 21st Century Breakdownin 8 EURON HINTAAN ja se oli pakko tietenki ostaa vaikkei mulla olekaan mitään millä sitä kuuntelis, paitsi tietokone mut sekin sisältää kyseisen albumin biisit jo, täysin laillisesti tietenkin............ Mut on se vaan niin eri asia omistaa ihan käsinkosketeltava levy, jotenkin paljon intiimimpää! Joskus minä kuolen, mutta rakkaus Green Dayhin ei milloinkaan.
Ja mitäs tänään. Väkisin vääntäydyin hereille aamulla ja kävelin vesisateessa kouluun. Siellä tehtiin sellasta ryhmätyötä, joka piti elävöittää draamalla ja sainkin sitten kunnian esittää jalkapalloilijaa nimeltä Mauri ''Ricardo'' Perhonen, joka loukkaa jalkansa ja edessä häämöttävä Englannin Valioliigaura katkeaa ennen alkamistaan. Oli kyllä traaginen rooli! :D Nojoo mut kohtuu kiva päivä oli tänään, meidän sosionomit on kyllä mahtavia ja ryhmässä on kiva olla. Sain jopa suunikin auki pari kertaa päivän aikana(muutenkin siis kun oli pakko) ja olen ylpeä itsestäni.
On tää kevät kyllä kumma, ei tartte kun vähän auringon näyttäytyä sillon tällön ja lumen alkaa vähän sulaa niin tää tyttö on kyllä niin huumassa ettei toista! Tiedä mikä siinä on, hormonit alkaa jyllätä aina keväisin, rakastun jokaiseen tapaamaani kakslahkeiseen ja muutenkin on niin hyvä mieli melkein koko ajan! Pelottaa vähän että koska täältä tullaan alas ja rytinällä :P Mut nautittakoon tästä nyt.
Ja ah, kevät ja vielä vähän arasteleva auringonpalo paljastaakin ärsyttävästi kaikki pölyt ja liat ja sotkut joita mun kämppä on näköjään täynnä! Äsken kun tulin koulusta niin hetken mietin että näköjään ne tornadot voi paikallistua ihan tällaseen tavalliseen pikku yksiöönkin. Kevätsiivon paikka! Koskakohan senkin sais aikaiseks, tuntuu olevan niin paljon kaikkee muuta tärkeää tekemistä mm. facebook... Tosin yksi yö tässä dataillessani kattelin hetken pihalle ja tajusin että onpa törkyset ikkunat mulla. Siinä sitten kahden aikaan yöllä aloin jynssätä ikkunalaseja ja kyllä nyt on ''kirkkaat''! No näkeepä ainakin läpi jossei muuta :D Niin ja noita verhoja mun pitikin itseasiassa vähän järkätä uuteen kuosiin, tjena!
Kevättä! <3
Eilen olikin sitten koulua yhdestä alkaen, ja sen jälkeen oli tarkotus käydä M:n kanssa ostamassa H:lle synttärilahja. Kyllä me se lahjakin saatiin ostettua, kaiken muun ohella.... En vaan tajua MIKSEN voi vieläkään käydä keskustassa tekemättä heräteostoksia!!??! Onneksi muhun on juurtunut joku vain_alennustuotteita -asenne, se on kyllä pelastanut paljolta... Tosin siinäkin on se vika että tulee ostettua paljon turhaa koska ''se nyt oli puoleen hintaan!'' Onneks joskus voi olla ihan tyytyväinenkin. Tällä kertaa ostin JCstä söpön vihreän perhossormuksen, Ginasta hupparin ja sit Anttilasta löysin sattumalta Green Dayn 21st Century Breakdownin 8 EURON HINTAAN ja se oli pakko tietenki ostaa vaikkei mulla olekaan mitään millä sitä kuuntelis, paitsi tietokone mut sekin sisältää kyseisen albumin biisit jo, täysin laillisesti tietenkin............ Mut on se vaan niin eri asia omistaa ihan käsinkosketeltava levy, jotenkin paljon intiimimpää! Joskus minä kuolen, mutta rakkaus Green Dayhin ei milloinkaan.
Ja mitäs tänään. Väkisin vääntäydyin hereille aamulla ja kävelin vesisateessa kouluun. Siellä tehtiin sellasta ryhmätyötä, joka piti elävöittää draamalla ja sainkin sitten kunnian esittää jalkapalloilijaa nimeltä Mauri ''Ricardo'' Perhonen, joka loukkaa jalkansa ja edessä häämöttävä Englannin Valioliigaura katkeaa ennen alkamistaan. Oli kyllä traaginen rooli! :D Nojoo mut kohtuu kiva päivä oli tänään, meidän sosionomit on kyllä mahtavia ja ryhmässä on kiva olla. Sain jopa suunikin auki pari kertaa päivän aikana(muutenkin siis kun oli pakko) ja olen ylpeä itsestäni.
On tää kevät kyllä kumma, ei tartte kun vähän auringon näyttäytyä sillon tällön ja lumen alkaa vähän sulaa niin tää tyttö on kyllä niin huumassa ettei toista! Tiedä mikä siinä on, hormonit alkaa jyllätä aina keväisin, rakastun jokaiseen tapaamaani kakslahkeiseen ja muutenkin on niin hyvä mieli melkein koko ajan! Pelottaa vähän että koska täältä tullaan alas ja rytinällä :P Mut nautittakoon tästä nyt.
Ja ah, kevät ja vielä vähän arasteleva auringonpalo paljastaakin ärsyttävästi kaikki pölyt ja liat ja sotkut joita mun kämppä on näköjään täynnä! Äsken kun tulin koulusta niin hetken mietin että näköjään ne tornadot voi paikallistua ihan tällaseen tavalliseen pikku yksiöönkin. Kevätsiivon paikka! Koskakohan senkin sais aikaiseks, tuntuu olevan niin paljon kaikkee muuta tärkeää tekemistä mm. facebook... Tosin yksi yö tässä dataillessani kattelin hetken pihalle ja tajusin että onpa törkyset ikkunat mulla. Siinä sitten kahden aikaan yöllä aloin jynssätä ikkunalaseja ja kyllä nyt on ''kirkkaat''! No näkeepä ainakin läpi jossei muuta :D Niin ja noita verhoja mun pitikin itseasiassa vähän järkätä uuteen kuosiin, tjena!
Kevättä! <3
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Malachai
Omia julkaisemattomia fiiliksiäni eiliseltä: "Lauantai ja ulkomuoto kuin viidennen päivän darrassa. Ja olo sen mukainen. Silmät kuin pandalla, ei meikkiä, mahdollisimman löysät collegevaatteet päällä, väsyttää ja muutenkin ihan kujalla koko ajan. Syynä tämänhetkiseen olemukseeni ei kuitenkaan vastoin kaikkia oletuksia ole alkoholi, tällaisen olon saa aikaan ainoastaan ojentamalla kaverille auttavan kätensä!
Kyseessä on kuitenkin tällä kertaa ihan mielellään tehty palvelus. H nimittäin lähti risteilylle ja jätti kaksi pientä ihanaa vauvaansa mun ja M:n hoteisiin viime(pe-la) yöksi. Tehtäviin kuului vauvojen ulkoiluttaminen, ruokkiminen ja seurana oleminen. Vauvat, meidän antamilta lempinimiltään Riiviö ja Panssarivaunu, ovat siis H:n ihanaiset koiruudet, joille raivattiin heti ensikohtaamisesta paikka sydämeen.'' Sellasia tunnelmia, en ehtinyt tota eilen julkaista niin tulipa tässä nyt sitten.
Pikku Riiviö <3
Mutta jatkoa. Vauvojen lenkittäminen oli jo seikkailu itsessään, olis pitänyt ottaa sukset mukaan niin ei olis tarttenut kun antaa hauvan viedä ja nauttia maisemista. Sukset oli kuitenkin valitettavasti jäänyt matkasta, joten siinä sitten parhaamme mukaan koitettiin pysyä hauveleitten perässä kengät lunta täynnä. Ei niitä voi kun rakastaa <3 Muuten ilta sujui leffoja katsellessa, iltaan mahtui Kiellettyä hedelmää, Maissilapsia sekä Troijaa. Maissilapset oli kyllä melkoinen elämys, välistä naurettiin vatsat kippurassa loistavasti toteutettuja paint-efektejä ja välillä mua ihan oikeesti vähän pelottikin. M:n mielestä koko leffa oli lähinnä naurettava. :D H oli järjestänyt meille jääkaappiin tortilla-ainekset, ja niitä sitten VÄSSÄILTIIN ja oltiin tyytyväisiä :) Kesken Troijan raahauduttiin H:n megasänkyyn tutimaan ja saatiin petiseuraakin ;) Oli ihanaa, pian uusiks! H:n ollessa itsekin kotona tällä kertaa tietty.
Tällaisissa. Remonttipöksyt ;)
Tänään oli tarkotus mennä E:n kanssa Valtteriin, mutta kelloja olikin siirretty joten pääteltiin ettei enää kannata lähteä. Päätin siis lähteä alepaan maidonhakureisulle. Heitin päälle vaan ekat rytkyt jotka silmiin sattu, tässä tapauksessa remonttikollarit ja abipaita. Liikkeelle lähdin siis tosiaan suoraan sängystä herättyäni, ja oli sitten ihanan noloa alepan kassalla kun siihen tulikin söpö myyjäpoika kuittaamaan mun maidon, omenat ja karkkipussin ..
JJJAAA kivalla aasinsillalla päästiinkin taas karkkipäivään! AH! Omnomnom, miksi oi MIKSI en osaa pysyä kohtuudessa??!!? Päivä vasta puolessa ja oon jo taidokkaasti tuhonnut jättipussin karkkia ja konvehtirasian! No en nyt ihan kokonaan mutta kuitenkin. Huoh. :D
Lähdetään E:n kanssa kohta kävelylle, ajateltiin suunnata Seurasaareen.. katsotaan minne kevät meidät johdattaa! Adios!
Kyseessä on kuitenkin tällä kertaa ihan mielellään tehty palvelus. H nimittäin lähti risteilylle ja jätti kaksi pientä ihanaa vauvaansa mun ja M:n hoteisiin viime(pe-la) yöksi. Tehtäviin kuului vauvojen ulkoiluttaminen, ruokkiminen ja seurana oleminen. Vauvat, meidän antamilta lempinimiltään Riiviö ja Panssarivaunu, ovat siis H:n ihanaiset koiruudet, joille raivattiin heti ensikohtaamisesta paikka sydämeen.'' Sellasia tunnelmia, en ehtinyt tota eilen julkaista niin tulipa tässä nyt sitten.
Mutta jatkoa. Vauvojen lenkittäminen oli jo seikkailu itsessään, olis pitänyt ottaa sukset mukaan niin ei olis tarttenut kun antaa hauvan viedä ja nauttia maisemista. Sukset oli kuitenkin valitettavasti jäänyt matkasta, joten siinä sitten parhaamme mukaan koitettiin pysyä hauveleitten perässä kengät lunta täynnä. Ei niitä voi kun rakastaa <3 Muuten ilta sujui leffoja katsellessa, iltaan mahtui Kiellettyä hedelmää, Maissilapsia sekä Troijaa. Maissilapset oli kyllä melkoinen elämys, välistä naurettiin vatsat kippurassa loistavasti toteutettuja paint-efektejä ja välillä mua ihan oikeesti vähän pelottikin. M:n mielestä koko leffa oli lähinnä naurettava. :D H oli järjestänyt meille jääkaappiin tortilla-ainekset, ja niitä sitten VÄSSÄILTIIN ja oltiin tyytyväisiä :) Kesken Troijan raahauduttiin H:n megasänkyyn tutimaan ja saatiin petiseuraakin ;) Oli ihanaa, pian uusiks! H:n ollessa itsekin kotona tällä kertaa tietty.
Tänään oli tarkotus mennä E:n kanssa Valtteriin, mutta kelloja olikin siirretty joten pääteltiin ettei enää kannata lähteä. Päätin siis lähteä alepaan maidonhakureisulle. Heitin päälle vaan ekat rytkyt jotka silmiin sattu, tässä tapauksessa remonttikollarit ja abipaita. Liikkeelle lähdin siis tosiaan suoraan sängystä herättyäni, ja oli sitten ihanan noloa alepan kassalla kun siihen tulikin söpö myyjäpoika kuittaamaan mun maidon, omenat ja karkkipussin ..
JJJAAA kivalla aasinsillalla päästiinkin taas karkkipäivään! AH! Omnomnom, miksi oi MIKSI en osaa pysyä kohtuudessa??!!? Päivä vasta puolessa ja oon jo taidokkaasti tuhonnut jättipussin karkkia ja konvehtirasian! No en nyt ihan kokonaan mutta kuitenkin. Huoh. :D
Lähdetään E:n kanssa kohta kävelylle, ajateltiin suunnata Seurasaareen.. katsotaan minne kevät meidät johdattaa! Adios!
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Moi
mä olen Saara ja mä olen laiska. Tai no, itseasiassa just tällä hetkellä en tunne olevani niinkään laiska, vaan aikaansaamaton. No en nyt ihan aikaansaamatonkaan, mutta vääriä asioita aikaansaava! Vääriä ja vääriä, mulla on tänään 'vapaapäivä' koulusta, ja pitäis tehdä itsenäisesti yhtä ryhmätehtävää. Olin varautunut tänään nukkumaan pitkään, mutta heräsinkin jo ennen kymmentä ja päätin reippaana tyttönä nousta ylös. Söin kunnon aamiaisen(eilisen ruoan jämät) ja tulin ylläri ylläri dataamaan. Oon tässä järjestellyt vähän tavaroita ja sen sellasta. Avasin jopa wordin ja copypastesin jotain juttuja ennaltaehkäisevästä mielenterveystyöstä! Mutta siihen se sitten jäikin. Tuntuu taaas siltä, että oon ainoo meidän ryhmässä joka ei tiedä mistään mitään eikä tajua mitään. Ja jos mulla sattuukin olemaan joku käsitys tai mielipide jostain niin en uskalla sanoa sitä koska pelkään että muut pitää mua ihan dorkana tai että oonkin ihan väärässä. Sama juttu tän itsenäisenkin jutun kanssa. En ''uskalla'' tehdä tätä, koska jännitän sitä hetkee kun mun pitäis näyttää oma aikaansaannokseni muulle ryhmälle ja ne ajattelee että 'miksei toi saara osaa mitään ja joudutaanko kaikki nyt tekeen uusiksi' ja sitten ne ei kehtaa sanoa sitä mulle. Ja jos kehtaa niin siinä menikin sitten loputkin itsetunnosta. Oon kyllä kiinnostunut tästä aiheesta, mutta oon vaan ihan tuppisuuna ja varmasti muut ajattelee ettei mua voisi vähempää kiinnostaa ja meen vaan muitten siivellä. Tää olis paljon helpompaa, jos muut olis samalla viivalla. No jaa, täytyy vaan yrittää skarpata. Miten se sitten ikinä onnistuukaan. Kerpele.
Ihanaa, kun kevät tulee! Tekis niin mieleni sanoa että se on jo täällä, mutta enpä uskalla. Se vois vaikka pelästyä ja lähtee pois. TAAS. Aurinko paistaa ja plussaakin näkyy olevan muutama aste. Jee! :) Odotan niin kesää... Ja varsinkin kesäkuun kahdeksatta. Siinä on päivä jonka jälkeen voin kuolla onnellisena. Green Day <3 Meillä oli kaverin kanssa hirveet suunnitelmat lipunoston varalle, oltiin varmoja että ne menee sillä samalla sekunnilla kaikki kun ne vaan myyntiin tulee. Olen siis seisonut puolitoista tuntia 20 asteen pakkasessa Helsingin Tiketillä jonottamassa, kaveri oli samaan aikaan Seinäjoella koneella ja puhelimessa kyttäämässä. Oltiin sovittu, että soitetaan heti toisillemme jos jompikumpi saa liput. Kun pitkän ja jäätävän odotuksen jälkeen olin saanut kaksi maagista vihreää piljettiä käteeni, heittänyt muutaman voltin ja kiljunut ääneni onnesta käheäksi, soitin S:lle. S vastaa: 'Mää sain ne liput' Minä: Niin määkin!!!' Samalla minuutilla oltiin molemmat onnistuttu pääseen lippuihin käsiksi, ja tilanne oli siis neljä lippua kahdelle hengelle. :D Onneksi saatiin ylimääräiset kaksi hiljattain myytyä. Toivottavasti en kuole onnesta sinne keikalle! Vasta keikan jälkeen olen valmis :D <3
Pitäis varmaan jatkaa siivoomista! Tai vaihtoehtoisesti ton koulutehtävän tekemistä. Holla!
Ihanaa, kun kevät tulee! Tekis niin mieleni sanoa että se on jo täällä, mutta enpä uskalla. Se vois vaikka pelästyä ja lähtee pois. TAAS. Aurinko paistaa ja plussaakin näkyy olevan muutama aste. Jee! :) Odotan niin kesää... Ja varsinkin kesäkuun kahdeksatta. Siinä on päivä jonka jälkeen voin kuolla onnellisena. Green Day <3 Meillä oli kaverin kanssa hirveet suunnitelmat lipunoston varalle, oltiin varmoja että ne menee sillä samalla sekunnilla kaikki kun ne vaan myyntiin tulee. Olen siis seisonut puolitoista tuntia 20 asteen pakkasessa Helsingin Tiketillä jonottamassa, kaveri oli samaan aikaan Seinäjoella koneella ja puhelimessa kyttäämässä. Oltiin sovittu, että soitetaan heti toisillemme jos jompikumpi saa liput. Kun pitkän ja jäätävän odotuksen jälkeen olin saanut kaksi maagista vihreää piljettiä käteeni, heittänyt muutaman voltin ja kiljunut ääneni onnesta käheäksi, soitin S:lle. S vastaa: 'Mää sain ne liput' Minä: Niin määkin!!!' Samalla minuutilla oltiin molemmat onnistuttu pääseen lippuihin käsiksi, ja tilanne oli siis neljä lippua kahdelle hengelle. :D Onneksi saatiin ylimääräiset kaksi hiljattain myytyä. Toivottavasti en kuole onnesta sinne keikalle! Vasta keikan jälkeen olen valmis :D <3
Pitäis varmaan jatkaa siivoomista! Tai vaihtoehtoisesti ton koulutehtävän tekemistä. Holla!
maanantai 22. maaliskuuta 2010
huhhahhei
Olipa taas viikonloppu! Lähdin siis perjantaina suoraan koulusta rautatieasemalle, josta puksuttelin kohti kotia ja perhettä. Perjantai-ilta menikin sitten perheen kanssa hengaillessa, ja pitkästä aikaa sain harrastaa jotain minulle todella rakasta, nimittäin saunomista! Täällä Helsingin päässä on nämä saunomismahdollisuudet aika vähäiset, en edes tiedä onko meidän taloyhtiöllä saunaa.. Kukaan kavereistanikaan ei tietääkseni ole niin varakas että omistais saunan tai edes saunavuoron. Vaikka täällä muuten tuleekin hikoiltua ihan tarpeeks, oli kyllä ihana päästä vaihteeks ihan lauteille. :)
Lauantaiaamuna heräilin kaikessa rauhassa ja kokoilin itselleni aamiaisen kerrankin runsaasta valikoimasta! On se kumma kuinka hetken yksin asuttuaan alkaa arvostaa kotikodin jääkaappia, vaikka kotona asuessa omastakin suusta kuului vähän turhan usein kiukkuinen valitus ''miksei meidän jääkaapissa oo IKINÄ MITÄÄN??!?'' No, jokatapauksessa, lauantaipäiväkin meni sitten rennosti kotona hengatessa, ja kello neljän aikaan lähdin kavereiden kanssa Tampereelle V:n synttäreille. Oli tosi mahtavaa nähdä taas ''vanhoja'' naamoja, vaikka ensin pelkäsinkin vähän että synttäreistä tulis jokseenkin kiusalliset 'vaihdetaan kuulumiset ja syödään kakkua' -tyyliset kekkerit. Ah kuinka väärässä olinkaan! En kyllä oikeastaan edes ymmärrä, miten olin voinu edes ajatella että V:n järkkäämissä pippaloissa olis edes mahdollista olla jotenkin kiusallista tai tylsää :D Ensinnäkin se oli leiponut niin jäätärikkovan suussasulavat kakut että oksat pois! Söin taas varmasti koko loppuvuoden edestä makeaa. Enkä toki voinut vastustaa sipsi- ja popcornitarjontaakaan, nam! Karkkilakko sentään pysyi, vaikka ne lakkaliköörikonvehdit vähän olis houkuttanutkin.. V myönsi tarjoavansa niitä siksi, että ''kukaan ei niistä tykkää'', ja hyvä ettei se väkisin yrittänyt tunkea niitä vieraittensa kurkuista alas, sen verran innokas se oli niistä eroon pääsemään :D Hyvin olis mulle kelvannut, ellei olisi tätä saamarin lakkoa prkl! Ensimmäisten kakkuannosten jälkeen alettiinkin sitten pelata ehdotonta suosikkipeliäni Rappakaljaa, ja kaikki kyseistä peliä pelanneet varmaan tietävät että tästä pelistä ei nauramatta selviä! Ainakin ihmettelen suuresti, jos joku selviää, itsellä on joka kerta vatsalihakset ihan äärimmäisellä koetuksella! Tämäkään kerta ei missään nimessä ollut poikkeus. V vei lopulta voiton, vaikka sehän oli tietysti täysin suunniteltu juttu, eihän päivänsankarin tietenkään sovi hävitä ;)
Synttärikemuista poistuimme joskus kymmenen maissa, ja jäinkin suoraan kyydistä kaupungin ykkösmenomestaan P:tä ja S:sää moikkaamaan pitkästä aikaa. Hiukan arvelutti mennä sinne lenkkareissa ja jättilaukun kanssa, mutta en jaksanut kotonakaan käydä kun kerran kyydin sain. P:llä oli onneksi meikit mukana ja siinä ekan olusen juotuani mentiinkin sitten yhdessä vessaan meikkaamaan :D Korostettakoon tässä nyt, että mielestäni en ole mikään alkoholin suurkuluttaja enkä yhtään välittäisi maksaa perus oluesta järkyttäviä baarihintoja, jonka takia oon yleensä 'alotellut' kotona ja baarissa on enää mennyt vaan ehkä yksi olut jos sitäkään. Siinä mielessä(joskin monessa muussakin mielessä) viime lauantai oli poikkeus, ja jouduin turvautumaan täysin baarijuomiin. Omien laskelmieni mukaan pysyin kuitenkin alle kahdenkympin. Hyvä minä. :D Noh, ilta sujui mukavasti tanssiessa ja rupatellessa, sitten just kun olin lähdössä kotiin niin päätin vielä kiertää paikan ja ajauduin jutulle yhden kaveripojan kanssa, jonka kanssa vierähti tovi jos toinenkin ja kotiin pääsin lähtemään vasta pilkun jälkeen :P mutta ei siitä sen enempää.
Sunnuntaina sain itseni juuri ja juuri ylös niin että ehdin sopivasti kolmen junaan. Oltiin H:n kanssa sovittu että mennään samalla junalla(hänkin asuu Helsingissä) ja matka menikin rennosti rupatellessa. Puhuttiin yllätytyllätys lähinnä miehistä, ja säikähdys oli melkoinen kun perillä tajusin että ''toi tyttö tossa takana näyttää ihan *****n tyttöystävältä onksese??'' Onneksi tultiin tulokseen että ei se todennäköisesti ollut. Hyvä niin, kyllä sellasta läppää oli junamatkan aikana lentäny että en mielelläni soisi kenenkään asianomaisen niitä kuulevan :D Huh nyt iski taas kauhu, kumminkin se oli se...
Anyways, takas Stadissa taas, tänään oli aika normi koulupäivä, näki niitäkin tyyppejä ja oli kivaa. Takas arkeen taas, mut olipahan kaikenkaikkiaan jees viikonloppu. :)
P.S. Kevät on IHANA! <3
Lauantaiaamuna heräilin kaikessa rauhassa ja kokoilin itselleni aamiaisen kerrankin runsaasta valikoimasta! On se kumma kuinka hetken yksin asuttuaan alkaa arvostaa kotikodin jääkaappia, vaikka kotona asuessa omastakin suusta kuului vähän turhan usein kiukkuinen valitus ''miksei meidän jääkaapissa oo IKINÄ MITÄÄN??!?'' No, jokatapauksessa, lauantaipäiväkin meni sitten rennosti kotona hengatessa, ja kello neljän aikaan lähdin kavereiden kanssa Tampereelle V:n synttäreille. Oli tosi mahtavaa nähdä taas ''vanhoja'' naamoja, vaikka ensin pelkäsinkin vähän että synttäreistä tulis jokseenkin kiusalliset 'vaihdetaan kuulumiset ja syödään kakkua' -tyyliset kekkerit. Ah kuinka väärässä olinkaan! En kyllä oikeastaan edes ymmärrä, miten olin voinu edes ajatella että V:n järkkäämissä pippaloissa olis edes mahdollista olla jotenkin kiusallista tai tylsää :D Ensinnäkin se oli leiponut niin jäätärikkovan suussasulavat kakut että oksat pois! Söin taas varmasti koko loppuvuoden edestä makeaa. Enkä toki voinut vastustaa sipsi- ja popcornitarjontaakaan, nam! Karkkilakko sentään pysyi, vaikka ne lakkaliköörikonvehdit vähän olis houkuttanutkin.. V myönsi tarjoavansa niitä siksi, että ''kukaan ei niistä tykkää'', ja hyvä ettei se väkisin yrittänyt tunkea niitä vieraittensa kurkuista alas, sen verran innokas se oli niistä eroon pääsemään :D Hyvin olis mulle kelvannut, ellei olisi tätä saamarin lakkoa prkl! Ensimmäisten kakkuannosten jälkeen alettiinkin sitten pelata ehdotonta suosikkipeliäni Rappakaljaa, ja kaikki kyseistä peliä pelanneet varmaan tietävät että tästä pelistä ei nauramatta selviä! Ainakin ihmettelen suuresti, jos joku selviää, itsellä on joka kerta vatsalihakset ihan äärimmäisellä koetuksella! Tämäkään kerta ei missään nimessä ollut poikkeus. V vei lopulta voiton, vaikka sehän oli tietysti täysin suunniteltu juttu, eihän päivänsankarin tietenkään sovi hävitä ;)
Synttärikemuista poistuimme joskus kymmenen maissa, ja jäinkin suoraan kyydistä kaupungin ykkösmenomestaan P:tä ja S:sää moikkaamaan pitkästä aikaa. Hiukan arvelutti mennä sinne lenkkareissa ja jättilaukun kanssa, mutta en jaksanut kotonakaan käydä kun kerran kyydin sain. P:llä oli onneksi meikit mukana ja siinä ekan olusen juotuani mentiinkin sitten yhdessä vessaan meikkaamaan :D Korostettakoon tässä nyt, että mielestäni en ole mikään alkoholin suurkuluttaja enkä yhtään välittäisi maksaa perus oluesta järkyttäviä baarihintoja, jonka takia oon yleensä 'alotellut' kotona ja baarissa on enää mennyt vaan ehkä yksi olut jos sitäkään. Siinä mielessä(joskin monessa muussakin mielessä) viime lauantai oli poikkeus, ja jouduin turvautumaan täysin baarijuomiin. Omien laskelmieni mukaan pysyin kuitenkin alle kahdenkympin. Hyvä minä. :D Noh, ilta sujui mukavasti tanssiessa ja rupatellessa, sitten just kun olin lähdössä kotiin niin päätin vielä kiertää paikan ja ajauduin jutulle yhden kaveripojan kanssa, jonka kanssa vierähti tovi jos toinenkin ja kotiin pääsin lähtemään vasta pilkun jälkeen :P mutta ei siitä sen enempää.
Sunnuntaina sain itseni juuri ja juuri ylös niin että ehdin sopivasti kolmen junaan. Oltiin H:n kanssa sovittu että mennään samalla junalla(hänkin asuu Helsingissä) ja matka menikin rennosti rupatellessa. Puhuttiin yllätytyllätys lähinnä miehistä, ja säikähdys oli melkoinen kun perillä tajusin että ''toi tyttö tossa takana näyttää ihan *****n tyttöystävältä onksese??'' Onneksi tultiin tulokseen että ei se todennäköisesti ollut. Hyvä niin, kyllä sellasta läppää oli junamatkan aikana lentäny että en mielelläni soisi kenenkään asianomaisen niitä kuulevan :D Huh nyt iski taas kauhu, kumminkin se oli se...
Anyways, takas Stadissa taas, tänään oli aika normi koulupäivä, näki niitäkin tyyppejä ja oli kivaa. Takas arkeen taas, mut olipahan kaikenkaikkiaan jees viikonloppu. :)
P.S. Kevät on IHANA! <3
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Ihana aamu
Voiko olla ihanampaa aamua kun tämä. Heräsin yhdeltätoista, sammutin herätyksen kertaakaan torkuttamatta ja nousin(tai oikeestaan laskeuduin) autuaasti venytellen sängystä. Avasin tietokoneen ja nautin kaikessa rauhassa ravitsevan ja maittavan aamiaisen. Käytin reilusti aikaa pukeutumiseen ja meikkaamiseen ja tarpeeksi heräiltyäni lähdin kävelemään kiireettömästi kohti koulua ihanassa kevätsäässä! Tai näin sen ainakin olis pitänyt mennä.
What REALLY happened:
Heräsin puoli seitsemältä kännykän herätykseen. Torkutin kymmenen minuutin välein kunnes kello oli 20 vaille kahdeksan. Mietin kuinka ihanaa oliskaan vaan jäädä lämpimään sänkyyn nukkumaan, hetken jo harkitsin koulusta lintsaamista. Pakottauduin lopulta kuitenkin nousemaan istuma-asentoon, jossa koomaisena istuin n. viisi minuuttia. Kun vihdoin sain itseni pois sängystä kello oli jo vaikka mitä ja oli pakko alkaa ryhdistäytyä. Söin nopsaa aamiaisen ja tarkistin netistä juna-aikataulut. Tajusin etten ehdi millään pakata laukkua ennen koulua, joten meikkasin nopeasti ja lähdin viisi minuuttia tavallista myöhemmin kouluun. Olin varma että myöhästyn, joten vauhditin askeliani ja saavuin kuin saavuinkin TASAN yhdeksältä hiki hatussa koulun aulaan. Mietin että missähän kaikki on. Tajusin, että koulu alkaa vasta yhdeltä. Olin että piippiippiip ja lähdin käveleen takas himaan.
Ei paljoa ketuttanu, kun olin aamulla oikeesti niiiiiin väsynyt ja sitte kouluun kävellessä mietin että tarkistaisko vielä kalenterista että monelta se koulu nyt alkaa, mutta ajattelin että kyllä minä nyt muistan että koko viikon koulu alkaa ysiltä. ERGh!!
No onni onnettomuudessa, sainpahan ainakin ylimääräistä liikuntaa ja ehdin jopa jo pestä vaatekaapin ovet ja siirtää vaatteet laukusta kaappiin. Että joo. Vielä olis aikaa johonkin.. josko vaikka söisin ja NUKKUISIN vähän :D Avautuminen suoritettu, amen.
What REALLY happened:
Heräsin puoli seitsemältä kännykän herätykseen. Torkutin kymmenen minuutin välein kunnes kello oli 20 vaille kahdeksan. Mietin kuinka ihanaa oliskaan vaan jäädä lämpimään sänkyyn nukkumaan, hetken jo harkitsin koulusta lintsaamista. Pakottauduin lopulta kuitenkin nousemaan istuma-asentoon, jossa koomaisena istuin n. viisi minuuttia. Kun vihdoin sain itseni pois sängystä kello oli jo vaikka mitä ja oli pakko alkaa ryhdistäytyä. Söin nopsaa aamiaisen ja tarkistin netistä juna-aikataulut. Tajusin etten ehdi millään pakata laukkua ennen koulua, joten meikkasin nopeasti ja lähdin viisi minuuttia tavallista myöhemmin kouluun. Olin varma että myöhästyn, joten vauhditin askeliani ja saavuin kuin saavuinkin TASAN yhdeksältä hiki hatussa koulun aulaan. Mietin että missähän kaikki on. Tajusin, että koulu alkaa vasta yhdeltä. Olin että piippiippiip ja lähdin käveleen takas himaan.
Ei paljoa ketuttanu, kun olin aamulla oikeesti niiiiiin väsynyt ja sitte kouluun kävellessä mietin että tarkistaisko vielä kalenterista että monelta se koulu nyt alkaa, mutta ajattelin että kyllä minä nyt muistan että koko viikon koulu alkaa ysiltä. ERGh!!
No onni onnettomuudessa, sainpahan ainakin ylimääräistä liikuntaa ja ehdin jopa jo pestä vaatekaapin ovet ja siirtää vaatteet laukusta kaappiin. Että joo. Vielä olis aikaa johonkin.. josko vaikka söisin ja NUKKUISIN vähän :D Avautuminen suoritettu, amen.
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
My heart will go on
...or will it..? Yksi asia maailmassa joka saa minut samaan aikaan sekä onnelliseksi että niin surulliseksi ettei siihen riitä sanat. Ja se asia on elokuva nimeltä Titanic. Ajattelin taannoin että kappas enpä olekaan pitkään aikaan katsonut Titanicia ja tänään annoin itselleni luvan sen katsoa. En tiedä oliko idea tosi hyvä vai huonookin huonompi, en oo vieläkään saanut mieltä rauhoittumaan ja tunnekuohuja tasaantumaan. Oikeasti varmaan mikään ei herätä mussa niin paljoa tunteita kun tää elokuva! Titanicia katsoessaan ei ainakaan jää epäselväksi onko ihminen kylmä ja tunteeton vai sykkiikö jossakin vielä se inhimillisyys joka ei nieleksimättä kestä mahdotonta rakkautta, musertuneita unelmia ja toivoa tulevaisuudesta yhtäaikaa. Omalla kohdallani ei tosin taida vielä kertaakaan olla jäänyt pelkäksi nieleskelyksi, pahoin pelkään että herätin kaikki naapurini lohduttomalla vollotuksellani joka vaan ei vaimennut ei sitten millään. Vaikka kuvanlaatu oli läppäriltä katsottaessa surkea ja ääni tuli etuajassa, ei leffa tehonnut muhun yhtään sen vähempää kuin valkokankaalta katsottuna. Varsinkin kohta jossa orkesteri soittaa viimeisiä kappaleitaan saa mut kyynelehtimään joka kerta vaikka kuinka koittaisin hillitä itseni. Nyyh!
Leffan katsomisen lopetin siis juuri hetki sitten, sitä ennen päivään on kuulunut koulussa käymistä yli kahden viikon lomailun jälkeen :D Uusi opintokokonaisuus alkoi, mikä on sinänsä ihan kivaa, saapahan ainakin kunnon ruokaa kerran päivässä. No, on koulussa muitakin hyviä puolia, ala tuntuu mulle ainakin oikealta enkä oo tullut toisiin aatoksiin sen suhteen, ainakaan vielä. Välillä tosin herää kysymys, mitä uutta voin tälle alalle tuoda? Vaikuttaa siltä että melkein kaikki opiskelukaverit on kokeneet hirvittävän traagisen lapsuuden tai muita hankalia elämäntilanteita, tehnyt alan töitä jo ainakin viis vuotta tai vähintään käynyt lähihoitajakoulun tai vastaavan. Mitä annettavaa on tällaisella pumpulissa kasvaneella, juuri lukiosta valmistuneella teinitytöllä?? No, oon lohduttanut itseäni ajatuksella että meitä ''normaaleja'' tarvitaan yhtä lailla, eivät kai kaikki sosiaalialalla työskentelevät voi olla itsekin masentuneita, alkoholisoituneita tai muuten ongelmaisia? Työkokemuksen ja aiemman koulutuksen puutetta en tosin pysty tuolla itselleni selittelemään. Ehkä se tästä kuitenkin jossain välissä selkiytyy.
Voih, miten yksi elokuva voikaan vetää fiiliksen näin haikeaksi? En saa Leonardon hymyä mielestäni varmaan viikkoon.. Onhan leffassa onneksi paljon meikäläiseen uppoavaa huumoriakin, etenkin laivan ja jäämöhkäleen kolaroitua kuuluneet ''härrekyyd!''-huudot loihtii hymyn naamalle välittömästi :D Jep jep. Kaupassakin piti käydä leffan jälkeen, mut miten se aina onnistuukin kestämään niin pirun kauan? En kyllä tällä turvonneella ripsarisekasotkunaamalla olisi ihmisten ilmoille kehdannutkaan lähteä. Ehkä hipsin tästä piakkoin pehkuihin, uneksimaan tulevista Tallinnan ja Tukholman risteilyistä! :D
Öitä,
Levätkää rauhassa Jack & Rose
Leffan katsomisen lopetin siis juuri hetki sitten, sitä ennen päivään on kuulunut koulussa käymistä yli kahden viikon lomailun jälkeen :D Uusi opintokokonaisuus alkoi, mikä on sinänsä ihan kivaa, saapahan ainakin kunnon ruokaa kerran päivässä. No, on koulussa muitakin hyviä puolia, ala tuntuu mulle ainakin oikealta enkä oo tullut toisiin aatoksiin sen suhteen, ainakaan vielä. Välillä tosin herää kysymys, mitä uutta voin tälle alalle tuoda? Vaikuttaa siltä että melkein kaikki opiskelukaverit on kokeneet hirvittävän traagisen lapsuuden tai muita hankalia elämäntilanteita, tehnyt alan töitä jo ainakin viis vuotta tai vähintään käynyt lähihoitajakoulun tai vastaavan. Mitä annettavaa on tällaisella pumpulissa kasvaneella, juuri lukiosta valmistuneella teinitytöllä?? No, oon lohduttanut itseäni ajatuksella että meitä ''normaaleja'' tarvitaan yhtä lailla, eivät kai kaikki sosiaalialalla työskentelevät voi olla itsekin masentuneita, alkoholisoituneita tai muuten ongelmaisia? Työkokemuksen ja aiemman koulutuksen puutetta en tosin pysty tuolla itselleni selittelemään. Ehkä se tästä kuitenkin jossain välissä selkiytyy.
Voih, miten yksi elokuva voikaan vetää fiiliksen näin haikeaksi? En saa Leonardon hymyä mielestäni varmaan viikkoon.. Onhan leffassa onneksi paljon meikäläiseen uppoavaa huumoriakin, etenkin laivan ja jäämöhkäleen kolaroitua kuuluneet ''härrekyyd!''-huudot loihtii hymyn naamalle välittömästi :D Jep jep. Kaupassakin piti käydä leffan jälkeen, mut miten se aina onnistuukin kestämään niin pirun kauan? En kyllä tällä turvonneella ripsarisekasotkunaamalla olisi ihmisten ilmoille kehdannutkaan lähteä. Ehkä hipsin tästä piakkoin pehkuihin, uneksimaan tulevista Tallinnan ja Tukholman risteilyistä! :D
Öitä,
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Huhhuuh! :)
No johan on ollut pari viime päivää! Äiti siis tuli tosiaan eilen tänne Helsinkiin mun kanssa vähän ikeoimaan ja ideoimaan ja nyt on sisustus edennyt huimasti! Jes! :) Eilinen Ikeareissu oli kyllä aika seikkailu, ensin mentiin hakaniemestä metsästämään ilmaista ikea-bussia, no se nyt ei ollut homma eikä mikään, muttakun olin fiksuna laittanut uudet ihanat saappaani äidin vastaanottoreisulle eikä sitten ehdittykään mennä mun kautta vaan piti mennä suoraan asemalta hakikseen. Voin kertoo, tulee varmaan monille uutisena, mutta sileäpohjaiset korkosaappaat EIVÄT ole kovin kummoinen vaihtoehto silloin kun on liukasta ja kaikenlisäksi hienoinen kiire! Äidilläkin on vielä joku revähdys jalassa niin siinä koitettiin sitten pidellä toisiamme pystyssä :D Naurua ainakin riitti, ohikulkijoilla varmaan ihmettelemistä kun kaksi akkaa tepastelee jalkakäytävää toisissaan roikkuen ja hysteerisesti käkättäen :D
Ikeassakin oli melkosta touhua noilla koroilla klopsuttelu, jalat kirjaimellisesti huusivat hoosiannaa... Muuten oli kyllä oikeinkin mukavaa, lähes kaikki tarpeellinen löytyi ja oli tosi kivaa viettää aikaa äitin kanssa kahdestaan. Eikä missään vaiheessa mennyt edes hermot, vaikka kotona asuessa oli melkein mahdotonta viettää viittä minuuttia sovussa..:D Nyt on siis kämppä vihdoinkin lähes kuosissa, verhot on ah-niin-ihanat! Kaiken kukkuraksi sain jopa ruokailuvälineitä ja muita keittiösorkkimia ton tätien kämpästä ''lainatun'' lusikka-haarukka-veitsi -kolmikon lisäksi..
Kuvia en oo voinu oikein ottaa vielä, kun kameran laturi on ties missä, koitan löytää sen tänään niin saan ihan omaksikin ilokseni kuvailtua ihanaa ''sisustustani'' :)
Kuten sanottua, oli kyllä hauskaa ton äitin kanssa. Sitten se vielä myöhästyi junasta, istuttiin ratikassa puolimatkassa ja katotaan kelloa ''vielä kaksi minuuttia aikaa..'' :D Mutta nyt tuli Eltä puhelu että pitäisi mennä telkkaria katsomaan :D Koulunkin oon jo kahtena päivänä skipannu. Ihan infona vaan! :D Ärsyttää oikein kun joka lauseen perässä on :D !! :D
mo
Ikeassakin oli melkosta touhua noilla koroilla klopsuttelu, jalat kirjaimellisesti huusivat hoosiannaa... Muuten oli kyllä oikeinkin mukavaa, lähes kaikki tarpeellinen löytyi ja oli tosi kivaa viettää aikaa äitin kanssa kahdestaan. Eikä missään vaiheessa mennyt edes hermot, vaikka kotona asuessa oli melkein mahdotonta viettää viittä minuuttia sovussa..:D Nyt on siis kämppä vihdoinkin lähes kuosissa, verhot on ah-niin-ihanat! Kaiken kukkuraksi sain jopa ruokailuvälineitä ja muita keittiösorkkimia ton tätien kämpästä ''lainatun'' lusikka-haarukka-veitsi -kolmikon lisäksi..
Kuvia en oo voinu oikein ottaa vielä, kun kameran laturi on ties missä, koitan löytää sen tänään niin saan ihan omaksikin ilokseni kuvailtua ihanaa ''sisustustani'' :)
Kuten sanottua, oli kyllä hauskaa ton äitin kanssa. Sitten se vielä myöhästyi junasta, istuttiin ratikassa puolimatkassa ja katotaan kelloa ''vielä kaksi minuuttia aikaa..'' :D Mutta nyt tuli Eltä puhelu että pitäisi mennä telkkaria katsomaan :D Koulunkin oon jo kahtena päivänä skipannu. Ihan infona vaan! :D Ärsyttää oikein kun joka lauseen perässä on :D !! :D
mo
maanantai 15. maaliskuuta 2010
JEJ!
Ihanaa, sain kun sainkin haettua rakkauspakkaussaappaat himaan! Ei tarvinnut edes Ottoa käydä moikkaamassa, kun löysin kotoa sen verran käteistä. Enkä olisi edes uskaltanut ottaa sitä riskiä että otto olisi vieläkin vihoitellut ja olisin joutunut julkisesti räyhäämään sille..
Saappaat ovat siis Salome Boot -merkkiset, Forumin Biancosta ostetut. Väri on ruskea(sen verran jopa minä osaan sanoa), kuitin mukaan sävy on 22, en oo niin taitava että osaisin tätä sen paremmin kuvailla :D Kuva kertonee olennaisen:
No okei, ei toi kuva nyt värin puolesta ainakaan järin havainnollistava ole eikä korkokaan ihan näy, ehkä joskus saan aikaiseks kuvailla noita ihanuuksia vähän tarkemmin :) Täytyy mennä vielä suihkimaan noi Pedagin suojasuihkeella, niin pääsevät sitten koeajolle rautatieasemalle äitiä vastaan!
Aamuja!
Saappaat ovat siis Salome Boot -merkkiset, Forumin Biancosta ostetut. Väri on ruskea(sen verran jopa minä osaan sanoa), kuitin mukaan sävy on 22, en oo niin taitava että osaisin tätä sen paremmin kuvailla :D Kuva kertonee olennaisen:
No okei, ei toi kuva nyt värin puolesta ainakaan järin havainnollistava ole eikä korkokaan ihan näy, ehkä joskus saan aikaiseks kuvailla noita ihanuuksia vähän tarkemmin :) Täytyy mennä vielä suihkimaan noi Pedagin suojasuihkeella, niin pääsevät sitten koeajolle rautatieasemalle äitiä vastaan!
Aamuja!
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
KARKKIPÄIVÄ!!
Onneksi sain tänään muutakin tekemistä kun mieletön sokerinmässäily, siitä tuskin olis seurannut mitään oksetusta parempaa. E:n kanssa kokkailtiin currypataa hänen kotonaan(E kokkasi, mä hoidin syömispuolen..) ja sen jälkeen lähdettiin vielä Forumin viimeisille minuuteille kynsilakan perässä. Jos nyt jotain huonoja puolia pitää keskustassa asumisesta mainita, niin ensimmäisenä tai ainakin top kolmosessa on ehdottomasti rajattomat shoppailumahdollisuudet. Melkein missään ei voi kulkea etteikö naaman eteen pompsahtaisi milloin mikäkin vastustamaton vaate, koru, kenkäpari... !! Varsinkin tällaiselle heikkoluontoiselle tallaajalle on melkein mahdotonta silmien(JA LOMPAKON) sulkeminen ihanilta pakkosaadatoihetinyt-tuotteilta. Toivon hartaasti, että kyseessä on vain tuoreen helsinkiläisen alkuhuuma, ja jonkun ajan kuluttua maidonostoreissulta kotiutuu kuin kotiutuukin ainoastaan se maito.
Huoh. Biancosta bongasin ihanat saappaat -50%, ja eikös nekin näyttäneet muutaman liikkeenympäritallustelun jälkeen niin upeilta että visaa olin jo myyjälle tarjoamassa. KUNNES tämä ilmoitti, että laitteessa on häiriö ja vain käteinen kelpaa! Juoksin siinä sitten otolle, joka jostain syystä antoi mun nostaa vain puolet kenkien hinnasta! Katetta kumminkin on eikä mun tietääkseni tilillä mitään nostorajoja ole, ainakaan noin pieniä.. Jokatapauksessa, E olis kyllä lainannut jos olis kyennyt, jostain syystä hänkään ei onnistunut käteistä nostamaan. Itku kurkussa(noennytsentään) menin ruinaamaan jos kengät saisi varaukseen vaikka kyseessä olikin aletuote. Myyjä onneksi oli ihan samaa mieltä, joten kaikille suomen Otoille tiedoksi, huomenna PAREMPI ANTAA MUN NOSTAA RAHANI!! Nih.
Ainiin, aiemmin päivällä onnistuin ostamaan elämäni ekat korvikset. Lähemmäs 20 vuotta harkittuani päädyin viimeinkin viikko sitten rei'ittämään tarkoin varjellut korvalehteni. Jäljellä oli vaan aika karmeita harjoituskorvisvaihtoehtoja, mutta en uskaltanut enkä malttanut enää jäädä odottelemaan täydennystä, joten nyt korvissa kimaltelee kivat sateenkaaren väreissä helkkyvät muovitimantit. :D Tänään kuitenkin Ninjasta lähti euron korvistelineestä mukaan yhdet hienot vihreät roikkukorvikset. Kunnolla sälää korviin heti vaan kun on kerran sille linjalle lähdetty! Harmi vaan kun näitä harjotuskoruja pitää pitää vielä se muutama viikko... JC:stä ostin(alesta ylläri myös) ihanat oranssit muovirenkulat, mätsää MELKEIN mun oransseihin rakkauskiiltonahkakorkkareihin! :D
Aika ällö olo noista karkeista sitten kumminkin tuli. Mitähän muka sitten odotin. Huomenna äiti junailee tänne, joten pitäis varmaan kuormittaa taas patjaa pikkuhiljaa että olis sitten pirtsakkana ikeassa! Täytyy ehtiä hakemaan ne saappaatkin vielä ennen äitin tuloa, ettei se joudu järkyttymään niiden hinnasta :D
Öitä!
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Alice & Mr. Hotter in Wonderland
Huh, sain kuin sainkin itseni ylös sängystä jopa jo näinkin varhain. Eilen oli kyllä mukava ilta, lähdin kaverin kanssa keskustan sokokselta metsästämään yhtä tuotetta, joka kuitenkin oli loppunut hyllystä. Käytiin siinä sitten vielä stockalla ja Hakaniemenki sokoksella, vesiperä molemmissa, on se kumma!
No, pientä turhautumista epäonnistuneesta metsästysreissusta lievitti loistouutinen, nimittäin se että finnkinolla oli kuin olikin vielä vapaita paikkoja Alice in Wonderland -ensi-iltaan! Kaveri oli saanut jostain vapaalippuja, joista yhden se sitten armeliaasti lahjoitti mulle, kiitos vielä!<3 Leffa oli aivan IHANA, eikä sitä yhtään pahentanut eräskin pörröpäinen Hatuntekijä... ah! :D 3Dnä kannattaa ehdottomasti kyseinen filkka käydä katsastamassa, tää oli mulle toinen kerta kolmiulotteisuuden ihmeellisessä leffamaailmassa, enkä pettynyt tälläkään kertaa(vaikka mun ekat lasit ei toimineetkaa, mur).
Sellasta eilen. Hassua oli kyllä myös Mäkkärin ohi kulkevat ihmiset, joista vähintään joka toinen kaatui tai muuten tanssi vähän jäätanssia siinä jalkakäytävällä. Mahtoi olla liukas kohta :D Ei ketään onneksi näyttänyt pahemmin sattuvan.. huumoriarvoo oli kyllä senkin edestä, varsinkin yks pariskunta, jotka vuorotellen koikkelehtivat kumoon :D
Ainiin, kerrottakoon tässä vielä senkin verran, että en siis enää ole köyhä turhanpantti, nykyään olen köyhä opiskelija! JEE! Aloitin siis tammikuussa opinnot täällä Helsingissä. Tavoitteena olis sosionomin tutkinto taskussa kolmen vuoden päästä :) Koulusta oon tykännyt tosi paljon, oon tutustunut jo muutamaan tosi hyvään tyyppiin ja muutenkin meininki on ollut mukavaa. Aika vähän bileitä meillä kyllä on ollut, lisää sais tulla niin alkais tuntua vähän enemmän opiskelijaelämältä tämä! ;D Kyllä täällä osataan ainakin, fuksiaiset oli mahtavat! :D
Jeps. Kai sitä täytyis suihkuun suunnata ja ehkä lähteä jossain vaiheessa metsästämään kynsilakkaa ja muita ostoslistalla mainittuja hyödykkeitä. Kivaa lauantaita, ihana kevätkin on jo melkein täällä, en oo kyllä verhoja vielä uskaltanut avata mut toivotaan aurinkoa!
No, pientä turhautumista epäonnistuneesta metsästysreissusta lievitti loistouutinen, nimittäin se että finnkinolla oli kuin olikin vielä vapaita paikkoja Alice in Wonderland -ensi-iltaan! Kaveri oli saanut jostain vapaalippuja, joista yhden se sitten armeliaasti lahjoitti mulle, kiitos vielä!<3 Leffa oli aivan IHANA, eikä sitä yhtään pahentanut eräskin pörröpäinen Hatuntekijä... ah! :D 3Dnä kannattaa ehdottomasti kyseinen filkka käydä katsastamassa, tää oli mulle toinen kerta kolmiulotteisuuden ihmeellisessä leffamaailmassa, enkä pettynyt tälläkään kertaa(vaikka mun ekat lasit ei toimineetkaa, mur).
Sellasta eilen. Hassua oli kyllä myös Mäkkärin ohi kulkevat ihmiset, joista vähintään joka toinen kaatui tai muuten tanssi vähän jäätanssia siinä jalkakäytävällä. Mahtoi olla liukas kohta :D Ei ketään onneksi näyttänyt pahemmin sattuvan.. huumoriarvoo oli kyllä senkin edestä, varsinkin yks pariskunta, jotka vuorotellen koikkelehtivat kumoon :D
Ainiin, kerrottakoon tässä vielä senkin verran, että en siis enää ole köyhä turhanpantti, nykyään olen köyhä opiskelija! JEE! Aloitin siis tammikuussa opinnot täällä Helsingissä. Tavoitteena olis sosionomin tutkinto taskussa kolmen vuoden päästä :) Koulusta oon tykännyt tosi paljon, oon tutustunut jo muutamaan tosi hyvään tyyppiin ja muutenkin meininki on ollut mukavaa. Aika vähän bileitä meillä kyllä on ollut, lisää sais tulla niin alkais tuntua vähän enemmän opiskelijaelämältä tämä! ;D Kyllä täällä osataan ainakin, fuksiaiset oli mahtavat! :D
Jeps. Kai sitä täytyis suihkuun suunnata ja ehkä lähteä jossain vaiheessa metsästämään kynsilakkaa ja muita ostoslistalla mainittuja hyödykkeitä. Kivaa lauantaita, ihana kevätkin on jo melkein täällä, en oo kyllä verhoja vielä uskaltanut avata mut toivotaan aurinkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)