Summery pienempikuinkolme

Jjjeeeeaaaah! Tänään oli taas kivaa! :D Kohta tullaan varmaan vauhdilla alas... :P

Tällasten juttujen parissa vietin aamupäivääni. Huomioikaa erityisesti hiekkalaatikolla oleva dino! :D

Aurinko paahto ihan hulluna! Grillasin itteeni tänään ikuisuudelta tuntuvan ajan(ehkä jonku tunnin) ja sain ehkä jopa pienen, onnettoman rusketuksen aikaan! Selkään tuli kivasti kahdet rajat, miten voi bikinit muka liikkua sillai... pöh.

S:n päästyä töistä lähettiinki sitten ylläripylläri rannalle! Sinne oli sattunu muutama muukin paikalle ja törmäiltiin tuttuihinkin, joitten kanssa sitte uitiin ja niinpoispäin.

Jossain vaiheessa käytiin S:n kanssa ostamassa pikku sidukat KAHDELLA EURRROLLA ja mentiin muitten mukana varilan kentälle kattoon pesistä. Kuumia miehiä kentällä, ah :DD Oli ihan kivaa juu!

Oli NIIIIIN kaunis ilta ettei mitään järkee! Käytiin siis vielä ylläripylläri pelin jälkeen uimassa ja oli lämmintä ja ihanaa ja kivaa :)

Kunnon teinisensuurit... :) Nyt varmaan nukkumaan, sillä huomenna kohti Helsinkiääääääää med M!! Tulee ihan huippua! :) Ei pitäis manata mutta toivotaan että kesän lumous toimis tässäkin ja antais meille mahtavan reissun! Perjantaina takasin, tää viikko on ollu ihan huippu tähän asti ja koko viikosta on näillä näkymin tulossa ultimatejättekiva! :D Pitäkää ittenne miähinä, MO!

Hyvä päivä

Sitä se oli tänään. Pitkästä aikaa oli kivaa sillai ettei koko ajan joku vituttanu takaraivossa. Ihan jees fiilis siis!

(Kuvituksena sekalaista materiaalia viime kesältä, mm. kesäteatteria ja vironreissua. Ignore mun kaunis poikatukka joka teatterin syytä sekin :D Kesä <3)

''Aamulla'' kun olin saanu itteni ylös sängystä kattoin McLeodin tyttäret. Heti kun alettiin kertaamaan aiempia tapahtumia mä tiesin mikä jakso oli tulossa. Osasin siis jo alusta asti varautua mahdolliseen ja aika todennäköseen kyyneltulvaan... Onneks jollain ihmeen kaupalla koko muu perhe oli just ehtiny lähtee jonnekin ja sain katsoo koko jakson alusta loppuun ihan rauhassa. Ja ei mun uumoilu osunu yhtään harhaan, kaikkien aikojen, kaikkien sarjojen surullisin jakso kirvoitti mussa ihan odotetut tunteet.
R.I.P. Alex <3 

Just kun olin sopivasti alkanu toipua aamun tunnemyrskyltä ja silmien punotuskin oli enää muisto vain(as if...) E soitti ja ehdotti hengausta rannalla. No enhän toki voinut kieltäytyä ja rannalla seuraan eksyi teini jos toinenkin ja siinä ku oltiin hetki köllötelty niin päätettiin että nyt toteutetaan tää ikuisuus''projekti'' ja haetaan vihdoinki sitä kiinalaista! :D E:n ei valitettavasti tehny mieli syödä, joten se lähti tapaan muita kavereita ja me muut sitte suunnattiin ihanaiseen King Gardeniin. Ostettiin kolme ateriaa neljään pekkaan ja hyvin riitti, vaikka T väittikin tulleensa vaan vihaseks niin ''minimaalisesta'' annoksesta. Ei kuulemma ollu tarpeeks rasvasta :D

Nii ja kiinalaisen(joka syötiin tietysti piknik-hengessä rannalla <3) jälkeen käytiin ostamassa ''vähän'' karkkia ja pelattiin ristiseiskaa, jonka MÄ tietty voitin! :D Mua on ny omituisesti onnistanu peleissä viime aikoina... mut kaipa sitte sanonta 'jos ei onnea pelissä, niin onnea rakkaudessa' toimii toisinkin päin. :)

Eksyin myös JÄRVEEN poikien Tn, Vn ja Ln kanssa ja olin vissiin ainoo jonka mielestä vesi oli lämmintä! En tiedä mikä niitä vaivas vai oonko mä tähän saakka onnistunu pulikoimaan vaan niissä Suomen kylmimmissä vesissä... Kivaa oli kummiskin.

Mentiin En kanssa sitten naapuriin lapsenlikoiks. Oltiin kyllä aika laiskoja ja ainoot leikit joita suostuttiin leikkimään oli ne joissa ei tarvinnu poistua sohvalta :D Barbeilla tuli sitten leikittyä aimo annos pitkästä aikaa, pitäis varmaan kaivaa omatkin barbit jostain kaappien kätköistä, niillä on tullu viime aikoina leikittyä ihan luvattoman vähän!

 Illalla suunnattiin takas rantaan pelaamaan korttia En ja sen poikaystävän Tn kanssa. V liitty myös seuraan ja sen kanssa kävinki sitten uimassa vielä toisenki kerran. Kaks kertaa vedessä tänään, tän kesän ennätys! :D

Kiva päivä siis kuten sanottua. Kohta vois suunnata petiin ja kokeilla josko huomenna jaksais lähtee kohti pääkaupunkia. Adios!

Jesus of suburbia

Jäi vähän paha maku tosta edellisestä, niin että piti tulla vielä vähän päivittämään. Kummallista miten pieni kävelylenkki yöllä omassa rauhassa koiran ja omien ajatusten kanssa voi valaa muhun taas hitusen lisää elämänhalua.

Unelmoin taas jenkkeihin menemisestä ja kaikesta sensellaisesta... täytyy tosin odottaa vielä vissiin ainakin se vuosi, kun ei niitä ilmotuksia sitten ilmaantunutkaan sinne mollin sivuille vielä joten kyllästyin odottamaan ja koska pelkäsin että muuten unohdan niin menin sitte ilmottautuun läsnäolevaks sinne kouluun ens lukuvuodelle. Ehkä se on ihan hyväkin juttu, ehkä ei, pelottaa etten saa mitään aikaseks asian suhteen jos vaan lykkään ja lykkään sitä... En millään haluais, että tää jäis vaan unelmoinniks! Pelkään muutenki koko ajan että kohta kuolen enkä sitten ehdikään kokea mitään enkä toteuttaa unelmiani.. Ja vaikka eläisin kuinka vanhaks niin eihän siinä oo mitään järkee jos ei voi kertoo lapsenlapsille(jos ikinä saan aikaan mitään lapsia...) hurjia tarinoita villistä nuoruudesta ja jakaa omaa elämänkokemustaan ja toivottavasti viisauttaankin eteenpäin. Syvällistä. :D Jos vielä kahden vuoden päästä näyttää siltä että oon jumiutumassa tänne Suomeen homehtumaan niin mua saa ja PITÄÄ potkia persuksille ja lujaa!

Ainiin ja mun ei pitäisi kuunnella Green Dayta etten menettäisi järkeeni kokonaan ja mun soittolista nyt vaan sattuu olemaan täynnä kyseistä yhtyettä ja tuun hulluks kohta koska rupeen itkeen kun tajuan että ''tänki biisin kuulin livenä ja tän ja tän ja tänki ne soitti'' ja BOO HOO!!

Pitää varmaan mennä kohta nukkumaan. Ja koko postauksen ideahan oli siis ilmoittaa että mielialani on kohentunut edellisestä. Jee. :) Kohti uusia koettelemuksia, mo!

morje

On taas niin tylsää että huhhuh. Tää bloggerkin väittää joka kerta että mun tunnukset on väärät ja vaikka oon vaihtanu salasanani jo sata kertaa samaks joka kerta niin tää ei silti hyväksy niitä.

Väsyttää, vituttaa ja... vituttaa. Isä haluaa kattoo jotain -tun jalkapalloo eikä suostu kuuntelee mitään vastaväitteitä. Yritettiin äitin kaa ehdottaa sille että menis naapuriin katteleen kun sieläki sitä kumminki katellaan, vastaukseks saatiin vaan kiukuttelua. Jumankauta että on äijällä pokkaa haukkua MUA lapselliseks!

Tänään olin hetken rannalla kavereitten kanssa mutta sitte sieläki oli liian kylmä niin kaikki lähti vaan himaan. Tylsää! E tarjos sentään pehmiksen. Siitäki tuli tosin huono olo ja vielä huonompi omatunto. Että hellurei ja hellät tunteet vaan tällekin suomen kesälle ja kesäfiiliksille!

Ens viikolla olis tarkotus lähtee (ja lähdenkin!) Helsinkiin hakemaan verokorttia ja siivoomaan. Aattelin kattella myös jos löytäisin jostain niitä uusintatenttimatskuja. Varmaa kuitenkin on, etten muista tehdä noista kun korkeintaan yhden. Oon koittanu kysellä seuraa itelleni mutta kukaan ei tunnu olevan sen suuremmin ajatusta innostuneempi... Ei hätää, kyllä mä pärjään, homehtukaa vaan pyhässä keskinäisyydessänne Vammalan aurinkorannoilla!

En keksi mitään positiivista tällä hetkellä. mo

Morjens taas! Oon tässä vaan taas huidellu menemään parin viime viikon ajan ja sillonki ku oon vaan pyöritelly peukaloitani ja miettiny että mitäs sitä tekis niin on laiskottanu sen verran ettei oo jaksanu kirjottaa tänne. On se jännä, kun oon kumminki ihan vapaaehtosesti alkanu blogia kirjottaa ja sitten kun saan aikaseks alkaa uutta tekstiä vääntää niin juttua tulee melkeen kun itsestään ja tää on hauskaa ajanvietettä, ja kuitenki kaikesta huolimatta se on niin vaikeeta painaa tota 'uusi teksti' -painiketta. :P

Olin siellä rippileirillä nytten 15.-22. pvä(muistaakseni, en jaksanu tarkistaa??) ja mun suuri tehtäväni oli siis toimia ''nelosvetäjänä'', periaatteessa olin kuulemma kolmosvetäjä mutta koska meitä oli kaks niin paperilla olin sitte nelonen :P Tai käytännössä se tais kumminki mennä niin että toi nelos-etuliite oli mulle kyllä ihan sopiva. Liika vastuu ei ihan sovi mulle, tai en oikeen osaa sanoo, kun R oli tosiaan jakamassa mun kanssa sitä. Oli niin helppo vaan 'liukua' takasin isosen ''tasolle'' ja olla leiriläisille enemmänki kaveri kun autoriteetti. Muuten mulle sopivaa puuhaa, oppituntien pito vaan vähän jännitti kun ryhmässä oli kumminki muutama melko ''vilkas'' tapaus! :D

Onneks oon kypsä aikuinen enkä yhtään pedofiliaan taipuvainen, muussa tapauksessa olis voinu olla vähän hankalaa olla niin monen ysivitosen kanssa suljetulla alueella kaheksan päivää... No okei, tykkään nuoremmista, mutta rajansa kaikella xD (ainakin odotan sen viis vuotta.. :D) Siellä vaan oli niin sulosia tapauksia, AAAWWS! <3

Ei voi sanoo että leiri olis sujunu kommelluksitta, päinvastoin, mutta kohtalaisen hyvin kuitenkin ja hengissä selvittiin kaikki, just ja just :P Täytyy kyllä sanoo, että ensimmäinen leiri jossa tokana päivänä poraan yksin vessassa ilman mitään oikeeta syytä ja lasken päiviä koska pääsee kotiin. En tiedä sitten johtuko stressistä vai väsymyksestä vai molemmista vai mistä.. ''Onneks'' en kuitenkaa ollu ihan ainoo joka painiskeli samojen fiilisten kanssa. :P Paljon draamaa saatiin taas aikaseks ja koita siinä sitten olla ainoo niistä kaikista KOLMESTA naispuolisesta jotka EI hysteerisesti itke itteensä kuiviin :D

Joo. Mutta sellasta. Kivaa oli, mutta oli muutakin. :D

Eilen oli juhannusaatto! Lähdin vähän lyhyellä varotusajalla muutaman kaverin kanssa mökille viettään iltaa, grillailtiin, uitiin ja saunottiin ja pelattiin tietty Rappakaljaa. Jonka (ihan vaan näin BTW!!!) voitin ::::)))))))) :D

Tänään saavuttiin jo joskus kahentoista aikaan takas kotio kun ''isäntäpariskunta'' (:D) lähti Himokselle. Nyt oon vaan sitten hengaillu ja syöny ja datannu ja kattonu telkkaa ja pelonsekaisin tuntein ihaillut jäätävää rae- ja ukkoskuuroo joka alko kirjaimellisesti kun salama kirkkaalta taivaalta ja loppu yhtä yllättäen!

Oon myös ehtiny miettiä että miksei mun korvareiät parane??!!!???!?!?!??? Oon oikeesti tehny jo kaiken mitä keksin mutta eih! Siitä on jo yli puoli vuotta kun otin nää, mutta vieläki ne on kipeet ja jos uskallan yrittääkään vaihtaa noi harjotuskorvikset joihinki kivempiin edes yhdeks illaks niin saan kyllä kokea sellasta tuskaa ja hampaittenkiristelyä että oksat pois... Mulle sanottiin sillon ikuisuus sitten siellä liikkeessä kun kysyin puhdistuksesta että ''ei tartte puhdistaa, annat vaan olla etkä koskettele niitä ja sitten vaan jos ne tulehtuu niin putsaat.'' No mähän toimin sitte ohjeiden mukasesti, alkuun tingin jopa yöunistani nukkumalla ikävästi selälläni ettei korvat vaan olis hankautunu tyynyyn. Kun sitte oli menny se viis viikkoo ja ei tuntunu enää yhtään kipeiltä eikä ollu punaset eikä mitää nii kokeilin vaihtaa toiset. Ah sitä kipua ja punotusta. Yhen illan pystyin pitämään toisia korviksia mutta sitten laitoin harjotusnapit takas ja siitä asti niitä oon pitäny. Oon kyllä välillä koittanu kapinoida ja kokeilla taas toisia mutta aina on ollu yhtä tuskasta ja nyt alan jo kohta luopua toivosta ja tyytyä kohtalooni. Harjotuskorvikset korvissa forever. Ja korvalehtien alituista suojelemista kipuherkkyyden takia. En tajua mistä tota mätää koko ajan tursuaa vaikka oon nyt alkanu putsata näitä joku sata kertaa päivässä ja SILTI! Huoh. Voin kertoo, pienestä ongelmasta saa SUUREN. Helposti.

Lopetan avautumiseni tältä erää. Loppuun vielä kuva eiliseltä matkalta Huittisten abc:lle, kaunein ilta aikoihin!

I'm so fucking happy I could cry

Hellurei! On näköjään taas muutama tovi vierähtänyt siitä kun viimeks tänne oman blogini puolelle oon eksyny! Paljon on tapahtunut mutta mikään ei oo ees mainitsemisen arvosta sen rinnalla mitä koin eräänä kauniina tiistaipäivänä Helsingin Kyläsaaressa.

8.6.2010 toteutui elämäni ensimmäinen unelma. Sain fiilistellä ultimate rakkauteni Green Dayn aitiopaikalta ENKÄ KOSKAAN IKINÄ OLE KOKENUT MITÄÄN VASTAAVAA ENKÄ TULE KOSKAAN KOKEMAAN.

Oon päättänyt etten edes enää yritä keksiä uusia tai tarpeeks kuvaavia ylistyssanoja sille keikalle ja mun senhetkisille fiiliksille, kaikki sanat mitä suomen kieli tai englannin kieli tai mikä tahansa maailman kieli tuntee on vaan yksinkertaisesti liian laimeita eikä kerro mitään kenellekään. Tyydyn siis vaan omiin muistikuviini ja jos joku ei jostain syystä usko niin ei se haittaa kunhan mä itse muistan tän ikuisesti ja siitä nyt tuskin on epäilystäkään. Ah. Sanotaan että yks kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa ja vaikka oonkin vahvasti sitä mieltä ettei ykskään meidän ottamista kuvista välitä kymmenesosaakaan todellisesta tunnelmasta, tässä yksi niistä. Ihan vaan sen takia että se on rakkaudella otettu.

Amen.


Mainitaan nyt kumminkin jotain muutakin, V oli täällä eilen extemporee leffaillassa ja katottiin loistoleffa ja paistettiin(myös syötiin) lättyjä ja käytiin lenkillä ja ajeltiin J:n kanssa. :D Huomenna alkaa ripari, mulla on ekaa kertaa vastuullinen kolmosvetäjän pesti tiedossa ja jänskättää vähän ehkä :D Kattellaa!