Edric my future husband

On säälittävää omistaa puolet valveillaoloajasta televisiosarjan miettimiselle ja maanantain sairaalloisen tuskaiselle odottamiselle, tiedän. On säälittävää myös kehittää elämää suurempi vihasuhde urheilulajiin suureksi osaksi syystä että sen MM-kisat syrjäyttivät televisiosarjan MONEKSI VIIKOKSI. On säälittävää rakastaa televisiosarjaa.

Mutta. Minä. RAKASTAN TRUE BLOODIA!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 En kovinkaan usein lämpee kavereitten suosituksille, niin on käynyt vaan muutaman elokuvan ja parin kirjan kohdalla. Ja True Bloodin. Oon elämäni velkaa kaverille siitä että joskus miljoona vuotta sitten puhui tästä sarjasta(jota ei vielä Suomessa esitetty), jonka takia kiinnostuin siittä sitten kun yle viimein alko sitä esittää, tyyliin ''aivan tää on varmaan se sarja josta L puhu, vitsi siitä on kauan ja silti muistan, vois kattoo jonkun jakson.''

That was the beginning of a beautiful, heartbreaking, neverending love.

Tää sarja on tehny mulle monta kertaa myös sen, mihin kukaan eikä mikään oo koskaan pystyny. No ehkä joskus joku. Mutta harvoin. Saanut mut menemään kouluun hyvillä mielin. Lähes transsitilassa. Kun alotin koulun Helsingissä, mulla oli hyvin harvoin jaksamista kattoo True Blood maanantaisin, koska se tuli niin myöhään hei kymmeneltä! Joten heräsin mielelläni tiistaina vähän aikasemmin ja katoin sen ennen kouluun lähtöö. Se oli hienoo aikaa se :D

Ja voisko hei oikeesti Eric ja Godric nyt tehdä sen (poika)lapsen, niin että voisin sitten viedä sen vihille ASAP. Thank you.


PS. Onneks tätä ei (ehkä :o) lue kukaan sellainen joka olis kattonu tätä jo pidemmälle, joten saanen avautua, että EN KESTÄ jos ne tekee salkkarit ja pesä räjähtää ja juulia ja salla kuolee. :DDD Ja jos juulia on Eric ja salla Godric niin kuljen surupuvussa niin kauan kunnes ne tajuaa että 'ainiin me ollaan vampyyreita ei me kuolla räjähdykseen lol' ja herää henkiin. :)

eimen.