sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

I'm so fucking happy I could cry

Hellurei! On näköjään taas muutama tovi vierähtänyt siitä kun viimeks tänne oman blogini puolelle oon eksyny! Paljon on tapahtunut mutta mikään ei oo ees mainitsemisen arvosta sen rinnalla mitä koin eräänä kauniina tiistaipäivänä Helsingin Kyläsaaressa.

8.6.2010 toteutui elämäni ensimmäinen unelma. Sain fiilistellä ultimate rakkauteni Green Dayn aitiopaikalta ENKÄ KOSKAAN IKINÄ OLE KOKENUT MITÄÄN VASTAAVAA ENKÄ TULE KOSKAAN KOKEMAAN.

Oon päättänyt etten edes enää yritä keksiä uusia tai tarpeeks kuvaavia ylistyssanoja sille keikalle ja mun senhetkisille fiiliksille, kaikki sanat mitä suomen kieli tai englannin kieli tai mikä tahansa maailman kieli tuntee on vaan yksinkertaisesti liian laimeita eikä kerro mitään kenellekään. Tyydyn siis vaan omiin muistikuviini ja jos joku ei jostain syystä usko niin ei se haittaa kunhan mä itse muistan tän ikuisesti ja siitä nyt tuskin on epäilystäkään. Ah. Sanotaan että yks kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa ja vaikka oonkin vahvasti sitä mieltä ettei ykskään meidän ottamista kuvista välitä kymmenesosaakaan todellisesta tunnelmasta, tässä yksi niistä. Ihan vaan sen takia että se on rakkaudella otettu.

Amen.


Mainitaan nyt kumminkin jotain muutakin, V oli täällä eilen extemporee leffaillassa ja katottiin loistoleffa ja paistettiin(myös syötiin) lättyjä ja käytiin lenkillä ja ajeltiin J:n kanssa. :D Huomenna alkaa ripari, mulla on ekaa kertaa vastuullinen kolmosvetäjän pesti tiedossa ja jänskättää vähän ehkä :D Kattellaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti